keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Miksi hyvä tyyppi häipyy?

Olen miettinyt viime aikoina esimiehen asemaa ja yleensä esimiesten työssä jaksamista. Ehkä syynä on se, että yksi kaveri viihtyi esimiehenä ainoastaan muutamia kuukausia. 

Se, ettei esimiestyössä viihdy voi johtua monesta asiasta. Ensimmäiseksi nousee mieleen esimiehen omalta esimieheltään saama tuki. Voi olla niin, että kaikkien ei ole helppo pyytää apua tai he näyttävät siltä, että he eivät apua edes tarvitse. Tästä huolimatta varsinkin uusi esimies tarvitsee esimerkiksi yhteistä suunnitteluaikaa omalta esimieheltään.

Joskus työhön voivat vaikuttaa myös yksikön resurssit ja niihin liittyvät näkymät. Selvää on, että jotkut kestävät jatkuvaa myrskyä ja huonoa näkymää eli epäkohtia kauemmin kuin toiset. Jotkut ehkä liiankin kauan.

Toimialasta riippumatta esimiehillä on varmaan niin paljon töitä, että työmäärään ei aina tule minkäänlaista rytmitystä kevyempien ja raskaampien rupeamien kanssa. Pakkotahtiset deadlinet painavat jatkuvasti päälle ja sähköposti täyttyy lukemattomista viesteistä. Kokeneemmat oppivat erottamaan ajan kanssa oleellisimmat asiat ja priorisoimaan niitä.

Faktahan se on, että hyvässä porukassa ja hyvällä huumorilla selvitään ikävistäkin töistä, olipa esimies tai työntekijä. Jos työtoverit ja esimiehet eivät tue, eikä apua saa pyytäessään, alkaa se käydä pitkän päälle terveydellekin raskaaksi. Terveyttä ei kannatta uhrata, vaikka työ tärkeää onkin. Jos tilanne ei avunpyynnöistä huolimatta muutu, työn imusta ei ole tietoakaan, on ehkä viisainta alkaa etsiä uutta työpaikkaa.

Huomioidaan työkaverit ja läheiset, muistetaan työn rytmitys. Hyvää joulua ja hyvää palvelua ensi vuonnakin.

Kiitos kaikille lukijoille. Palataan asiaan vuonna 2018.

Purjeet on hyvä välillä laskea työssäkin.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

torstai 14. joulukuuta 2017

Silmät rähmässä etälääkärille

Viime sunnuntaina oli nähtävissä, että yhdellä lapsellamme oli selvästi kiusallinen ja helposti tarttuva silmätulehdus. Näin jo mielessäni koko perheen punaisine tihrusilmineen. Nyt pitäisi toimia äkkiä.

Koska läheinen terveyskeskus oli kiinni, piti katsoa lähintä yksityistä lääkäriasemaa. Kun päivän aikana oli menoja yllin kyllin, tuntui turhauttavalta pakata kaikki lapset kyytiin ja lähteä varta vasten lääkärin vastaanotolle tai päivystykseen pelkän silmätulehduksen takia.

Ehdimme varata jo yhdelle lääkärille ajan, kun hokasin, että mites nämä virtuaali- ja chattilääkärit toimivat. Puoliso kaivoi nopeasti Mehiläisen etälääkärin verkkosivut. Latasimme sovelluksen ja kirjauduimme palveluun pankkitunnusten avulla. Chattiyhteys avautui ja puoliso selitti lapsen tilanteen viestissä sekä lähetti pari kuvaa. Pian lääkäri vastasi ystävällisesti ja kysyi tarkentavan kysymyksen siitä, kuinka vaikealta silmätulehdus vaikuttaa. Lääkäri vastasi, että jos vaiva pahenee, kannattaa tulla vastaanotolle. Lopuksi lääkäri laittoi apteekkiin sähköisen reseptin.

Kyllä tällainen lääkärikäynti muuttaa tietysti käsitystä lääkärintyöstä. Ei ollut enää vastassa valkotakkista lääkäriä vastaanottohuoneessaan. Pääasia oli, että homma toimi hyvin, säästi meidän kulkemisia ja nyt on lapsen silmäkin kunnossa.

Silmätulehdus tuli helposti kuntoon etälääkärissä.

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook/Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi

maanantai 4. joulukuuta 2017

Minne munii STEA-kana avustusmunan?

Viime perjantaina (1.12.) STEA julkaisi vuodelle 2018 tarkoitetut sosiaali- ja terveysalan järjestöjen avustukset. Avustuksia oli jaossa 342 miljoonaa euroa ja hakemuksia tuli yli 2400 kappaletta. 

Reilusti yli 1000 järjestössä odotettiin varmasti avustuspäätöksiä jännittyneinä. Ja kun päätös tuli, oli joko ilon tai harmituksen aihetta.

Avustuksissa on kyse siitä, pääseekö järjestö kehittämään systemaattisesti ja ammattimaisesti omalle kohderyhmälleen tarkoitettua toimintaa tai palvelua. Kyse on myös työpaikoista ja monen kohdalla myös työn jatkumisesta. Ei siis ihme, että avustuksen saamisella on iso merkitys vaikkapa järjestöjen vetäjille. Niin paljon ja monta asiaa on siitä kiinni, tuleeko avustusta tai ei.

On selvää, että monen monta hyvää hankeideaa jäi ensi vuonna ilman avustusta. Ehkä kyse on siitä, että juuri tänä vuonna STEAn painotukset eivät osuneet yhteen hankehakemuksen kanssa tai ehkä hakijajärjestön muodolliset kriteerit eivät täyttyneet.

Olen ollut auttamassa järjestöjä RAY:n ja nykyisen STEAn hankehakemusten tekemisessä. Yhtenä tärkeänä asiana on tietenkin muistaa nuo hakukriteerit ja niiden painotukset enkä yhtään epäile sitä, ettei niitä muistettaisi. Tärkeää on, miten oma hakemus sopii STEAN painotuksiin.

Tärkeää on muistaa hankehakemuksen tietopohja. Järjestöillä ja niiden jäsenillä on paljon tietoa asiakas- tai kohderyhmän tarpeista. Sitä tietoa kannattaa arvostaa, käyttää ja kerätä systemaattisesti ylös jatkuvasti eikä pelkästään keväällä, kun hakemusten tekeminen on ajankohtaista. Tietoa kannattaa kerätä haastattelemalla kohderyhmän jäseniä ja perehtyä myös tutkimusten ja selvitysten kautta ilmiötä koskevaan tietoon.

Hankehakemuksen tekeminen kannattaa aloittaa ajoissa, vaikka arki onkin kiireinen. Hankeidean kehittelylle kannattaa varata yhteistä aikaa, koska loppujen lopuksi hankeidea pitää pystyä esittämään tiiviissä muodossa. Monesti sanoman tiivistäminen onnistuu parhaiten vasta silloin, kun asiaa on riittävästi mietitty.

Ja jos oma rahoitushakemus ei mene läpi, kannattaa käydä läpi mikä ei hakemuksessa onnistunut. Aina voi jollakin lailla jatkaa oman kohderyhmän auttamista ja kerätä myös näin lisää tietoa ja ymmärrystä asiasta seuraavaa hankkeiden hakukierrosta varten. Ehkäpä STEA-kana on silloin innokkaampi munimaan euroja juuri teidän järjestöllenne.

Minne munii STEA-kana avustusmunan?

JK
juha.kesanen(at)selede.fi
Facebook / Palveluksessanne
Twitter @JuhaKe
www.selede.fi